Painelulla ja purentalihasten hieronnalla helpotusta päänsärkyyn

Terveysalaa opiskelevana, ja toivottavasti vielä alalla töitä tekevänä tuli mieleeni, että haluan koota tänne blogiin pienen postauksen myös migreeniä ehkäisevistä/helpottavista aku- ja triggerpisteistä, joita voi itseltään käsitellä, tai pyytää jotakuta toista käsittelemään. Osa pisteistä on sellaisia, joita olen itse löytänyt paljon päänsärkypotilailta, osa on sellaisia, joita poimin aiheeseen perehtyneiltä sivustoilta, tai kirjoista. Lisäksi vinkkejä purentalihasten hierontaan. Koska olen vasta opiskelija, enkä ammattiin valmistunut, tulevat neuvot vain päänsärkypotilaalta toiselle sen mukaan mitä on hyviksi todettuja juttuja vastaan tullut. Toteuttakoon jokainen omalla tyylillään ja omalla vastuullaan.

 

Alkuun purentalihasten hieronnasta:

 

1) Pahin purentalihasten jumitus yleensä on massetter (tai temporalis) lihaksessa, kuvaan merkitty vihreällä. Massetterin yläkulmassa lähellä korvaa on yleensä kipua ja kireyttä aiheuttava kohta (sininen piste, joka siis on myös ihan tutkitusti eräs ns. migreenipisteistä), johon kannattaa kiinnittää eniten huomiota, vaikka lihas pitääkin hieroa kauttaaltaan. Massetter hierotaan sekä suun, että posken kautta. Eli, peukalo suuhun, ja peukalolla olisi tarkoitus löytää tuon sininen pisteen luo, eli se löytyy oikeastaan suusta kaikkein syvimmästä kohtaa hampaiden takaa. Kun peukalo on suussa, niin muut sormet ovat posken ulkopinnalla lähellä myös korvaa, eli kokolailla tuon sinisen pisteen kohdalla. Sitten peukalolla ja muilla sormilla ”pihtimäinen ote” ja aletaan hieroa lihasta ylhäältä alaspäin (lihaksen myötäisesti, eli hiukan viistostihan se menee), rauhallisin vedoin, eikä liian kovaa. Kannattaa tunnustella ne oman lihaksen kipeimmät kohdat ja keskittyä siihen, että ne saa rentoutumaan, yleensä lihas kenkkuilee ja on arka hetken, kunnes jumi laukeaa. Voi viedä muutamankin minuutin, ennen kuin lihas antaa periksi. Pitää varoa liian teräviä otteita, ettei lihas ärry. Kokeilkaa mikä on itselle hyvä. Pitkittäisen hieronnan jäkeen peukku edelleen suussa ja hierotaan poskea samalla pihtimäisellä otteella poikittain (massetteria ja buccinatoria).

2) Purentalihaksia ja kasvojen lihaksia kiinnittyy leukaluun alle, hieman sen sisäpinnalle. Sieltä voi yrittää kevyesti sormin hieroa kipeitä kohtia ja saada lihasta rentoutumaan sen kautta.

3) Temporalis on herkästi jumittuva lihas, yleensä sen hierominen keskitetään vaan ohimoihin, mutta kyseessä on aika laaja lihas, jossa on useita kipupisteitä ja lihaksen rentouttamiseen vaaditaan koko lihaksen hierontaa pelkän ohimohieronnan lisäksi. Temporalis ja muutama piste on merkitty kuvaan violetilla ja tummanpunaisella. Ensin kannattaa hieroa laajemmalla otteella lihasta ja lämmittää sitä, ja sitten vasta etsiskellä kipupisteitä, joita hieroa. Nekin tuntuvat arkoina kohtina, mutta yleensä kun niitä hetken käsittelee (suht pehmeä ote), niin alkavat antaa myöten.

 

 

4) Kaulan syvien lihasten hierontaa en lähde neuvomaan, se kannattaa jättää hierojalle, mutta pari pikkuvinkkiä kaulan suhteen suhteen, eli sternoclemastoideuslihas (merkitty kaulakuvaan sinisellä), kaulan pinnallisempi lihas, jota on helppo yrittää itse verrytellä. Kannattaa muuten käyttää hieronnassa öljyä tai rasvaa (vaikka tippa rypsiöljyä riittää), ettei ole ärsytä liikaa ihoa ja lihasta. Ensin sellaista sivelyä ylhäältä alaspäin, että lihas lämpenee, sitten vähän enemmän voimaa ja sama liike. Sen jälkeen vähän tuon massetter lihaksen hieronnan tyylisesti voi hiukan pihtimäisellä otteella hieroa lihasta poikittain (lihaksen saa ”napattua” käteen, mutta ei ruveta repimään sitä!), tässä kohtuullinen voima, ja hitaat liikkeet. Yleensä sen tuntee, kun lihas alkaa rentoutua.

5) Kaulakuvassa on tuo mystinen vihreä piste. Siinä kohtaa sijaitsee todella yleinen triggerpiste, joka vaikuttaa suoraan käsiin, päähän, lapojen väliin, niskaan jne. Piste löytyy sormen päillä tunnusteltaessa ja se voi olla TODELLA kipeä. Yleensä tuntuu kuumana tai pistelevänä säteilynä paikallisesti, sekä mahdollisesti juuri noissa mainitsemissani kohdassa. Ideana triggerpisteen käsittelyssä on painaa kipukohtaa (ei nyt mitenkään superkovaa, mutta on normaalia, jos se tuntuu aika ikävältä), kunnes säteily lakkaa. Tämän kyseisen pisteen kanssa se voi viedä useamman minuutin, koska se vaikuttaa niin moniin lihaksiin ja on yleensä aika epämukavaa puuhaa. Jos piste on pahana, se ei aukea kerralla, mutta sitä voi kokeilla käsitellä vaikka päivittäin viikon verran tms. Parhaimmillaan tämän pisteen auettua yläkropassa aukeaa paljon jumeja, joka vaikuttaa jo ihan siihenkin, että veri pääsee virtaamaan päähän kevyemmin, kun verisuonet eivät ole puristuksissa lihasjumien takia.

6) Eräs sellainen nippelitietovinkki, joka on kyllä tosi tehokas, ja se kannattaa tehdä kuuriluontoisesti vaikka parin viikon ajan muutaman kerran päivässä. Tämä rentouttaa niskaa, sekä avaa ohimoluuta, jos se on lihaskireyden takia jumissa, eli: Tartu kevyesti korvanlehdistä ja sitten lähdetään hitaasti ja KEVYESTI vetämään samaan aikaan ulospäin ja aavistuksen takaviistoon, niin, että syntyy hyvin hento venytys. Sellainen että se tuntuu, mutta mitä _kevyempi, niin parempi_, eikä missään nimessä saa sattua. Venytystä pidetään sellaisen 20-60 sekuntia.

 

Seuraavaksi muutama akupiste.

Pisteitä käsitellään vaikkapa ihan painamalla, tai sitten hierotaan kohtaa pienellä liikkeellä pisteen kohdalta. Piste voi alkuun tuntua aralta, mutta yleensä kipu helpottaa hetken päästä.

 

Tsemppiä hieronta- ja paineluhetkiin!

 

 

”Vain päänsärkyä”

 

Päänsärky on sairaus, jota vähätellään. Rajusti.

Päänsärkypotilas ei saisi valittaa, sillä hänellähän on vain pää kipeä. Jollain muullahan on asiat huonommin. En sano, etteikö olisi, mutta mielestäni on kurjaa, että niin monet katsovat oikeudekseen saada arvostella ja arvottaa jonkun ihmisen kokemaa tuskaa. Muiden on aina helppoa sanoa, miten päänsärkyisen (tai mistä tahansa muusta ongelmasta kärsivän) pitäisi kipunsa, tai muut ongelmansa kokea. Vaikka itse elän järkyttävien kipujen kanssa, en koskaan vähättele muiden ongelmia, olivat ne kuinka pieniä tahansa, sillä toiselle ne voivat olla iso asia. Jos jotain tämä sairastelu on minulle opettanut, niin sen.

Olen hyvin paljon miettinyt sitä, kuinka vaikea ihmisten on tajuta tilannettani, tai edes yrittää tehdä niin. Krooniset sairaudet vaikuttavat paljon laajemmin, mitä ihmiset osaavat ajatella. Olen varma, että todella moni kroonisesti sairas, oli se sitten pääkipua tai ei, osaa samaistua siihen, mitä seuraavaksi kirjoitan, vaikka kirjoitankin kroonisen päänsäryn näkökulmasta.

Haluaisin kertoa teille hieman ”vain päänsärystä” ja siitä miten se omaan elämääni on vaikuttanut.

Ensimmäiseksi ne oireet, ne jotka omassa elämässäni ovat olleet läsnä JOKAISENA PÄIVÄNÄ viimeisten lähes seitsemän vuoden ajan.

Kuvittele itsellesi krapula, todella paha sellainen. Tuntuu, että pää räjähtää, oksettaa, ehkä oksennatkin, tuntuu, ettet ole kunnolla ihan tajuissasi, kun pää on sumuinen ja mieli toimii jotenkin hitaalla. Silmissä välkkyy. Haluat vain maata paikallasi, jotta olo helpottaisi edes hieman. Älä unohda aistiherkkyyksiä. Kuulosi on herkistynyt niin, että jopa pistorasiassa oleva puhelimen laturi särisee pahasti korvaasi, vaikkei sitä normaalisti pystyisi kunnolla edes korvalla erottamaan. Ja verhot, ne on oltava kiinni, koska pienikin valon pilkahdus sattuu silmiin. Omassa asunnossani on ollut nyt 1,5 vuotta pimennysverhot kiinni kaiken aikaa, koska kaikki valo sattuu silmiin. Ulos en voi mennä, mikäli on aurinkoista, enkä pilviselläkään ilman aurinkolaseja. Olen siis menettänyt auringon. Ystävilleni sanon kotini olevan vampyyriluola. Kuvittele, että tämä olo sinulla on vuosia, joka ikinen sekunti. Heräät siihen, elät siinä, nukahdat siihen.

Ja nämä ovat hyviä päiviä.

Muutama päivä viikossa on yleensä huonompi.

Kuvittele herääväsi aamulla tunteeseen, että oksennat hetkenä minä hyvänsä, ja tuntuu, kuin joku tunkisi kuumia rautatankoja ohimoistasi ja silmistäsi sisään. Keho kouristelee voimakkaasti, yleensä tässä kohtaa jo huutaa ääneen. Olisi kiva mennä vessaan, mutta samaan aikaan huomaat, että keho ei tottele, oikean käden pikkurilli toimii ehkä hieman, myös kieli on tunnoton, eikä liiku. Olisi ihan kiva soittaa vaikkapa apua, mutta ethän sinä perkule saa puhelinta mistään, kun näkökenttä vilkkuu tasaisen mustaviolettina seinämänä, eikä kädet tai kieli toimi, ja muutenkin tuntuu, että kipu tappaa sinut minä hetkenä hyvänsä, joten vaikka kroppa tottelisikin, ei liikkeelle lähtö ole ihan niin mutkatonta.

Viimeistään tässä kohtaa ei enää hymyilytä.

Monesti näiden kohtausten jälkeen tulee mieleen ihmisten neuvot, kuinka pitäisi sitä, tai tätä, niin olisi terve kuin pukki. Ja sitten vain toteaa, että johan on täyttä paskaa.

Pahoinvointiin ja huimaukseen turtuu kyllä ajan kanssa, jossain vaiheessa ei saa enää oksennettua, vaikka tunkisi sormet kuinka syvälle kurkkuun, kun on niin tottunut pidättelemään. Huimaus, no, siinäs sitten räsähdetään välillä maahan, mutta siitä selviää mustelmilla. Oireet vaikeuttavat kuitenkin myös aika paljon arkea, sillä kumartuminen, nostaminen, hiusten- ja hampaiden harjaus, sekä suihkussakäynti tuottavat monesti järkyttävää kipua.

Mainitsin, että olen menettänyt auringon. No, olen menettänyt aika helvetisti muutakin.

Ulos meneminen on vaikeaa pilviselläkin, koska ulkona kasvoihin osuva tuuli räjäyttää tilanteen käsiin lähes poikkeuksetta. Pahimpina hetkinä roskienvientireissun jälkeen sitä romahtaa eteisen lattialle itkemään sitä järkyttävää kipua, joka viiltää päässä, silmissä mustuu. Toinen paha asia on hajut, ihmiset oikein vellovat nykyään kaikissa hajusteissa, kun taas minun kuntoni romahtaa, jos kaupassa kävelee ohi ihminen, joka on suihkinut itseensä hajuvettä. Itsenäinen ihminen kun olen, voitte ehkä samaistua siihen järkyttävään häpeään, kun joutuu soittamaan apua, että voisiko joku käydä puolestani kaupassa, tai hoitamassa jotain asiaa. Koska itse ei vain pysty.

Ja siitä seuraakin se helvetillinen tunne, että on itse järkyttävä taakka läheisilleen.

Alan voimaan pahoin, kun ajattelenkin niitä kertoja, kun joku on joutunut tulemaan luokseni yöksi, auttamaan siivoamisessa tai kokkaamisessa, tai yleensä vaan pelastamaan minut siinä hetkessä, kun tuntuu, että kaikki romahtaa käsiin. Perheeni ja ystäväni ovat raahanneet minua puolitajuttomana vessasta takaisin sänkyyn, pidelleet oksennusämpäriä, koittaneet rauhoitella ja luoja ties mitä kaikkea.

Tässä kohtaa on varmaan aika selkeää, kuinka helppoa sitä on ”käydä vähän ulkona tuulettumassa kavereiden kanssa” tai tehdä monia sellaisia asioita, jotka terveelle ovat normaaleja.

”Vain päänsärky” saakin äkkiä isomman merkityksen. Minulta se on romauttanut koulumenestyksen, vienyt lukuisia ystävyys- ja kaverisuhteita, vanginnut minut kotiin, romauttanut mielialan- ja fyysisen terveyden. Lähes kaiken.

Alkuaikoina kaverini kaikkosivat, en päässytkään lähtemään baariin, tai mukaan mellestykseen, olin kotini vanki, ja heillä oli omat menonsa. Monesti kai uskottiin, että päänsärky oli tekosyy perua jotan sovittua. Mutta he eivät nähneetkään sitä, kuinka itkin yksin kotona, kun en taaskaan päässyt lähtemään, kuinka helvetin iso pettymys se oli. Kuinka jouduin taas jättämään kaiken, mitä olin innoissani suunnitellut. Pitkän aikaa olin lähes yksin (kiitos parhaalle ystävälleni, joka ei koskaan lähtenyt viereltäni), kunnes löysin ystäviä, jotka ovat tunteneet minut tämän sairauden kanssa, ja hyväksyvät sen, että en pysty olemaan asioissa mukana samoin kuin heidän muut ystävänsä.

Kaikki se epätoivo ja ahdistus saavat asiat isoon oravanpyörään. Vuosikausia on mennyt niin, että lääkärit eivät osaa auttaa, sairaalat ja yksityisen puolen huippulääkärit ovat nostaneet kädet pystyyn. Luojan kiitos löysin nykyisen neurologini, joka ei anna minun luopua toivosta.

Tästä kaikesta huolimatta pitää yrittää jaksaa, purra hammasta ja suunnata katse kohti tulevaisuutta. Yrittää elää arkea muiden ihmisten tapaan parhaansa mukaan. Tässäkin se myrkyllinen ”pitäisi” sana, mutta ehkä hieman positiivisempana, sillä jostain on koitettava pitää kiinni. Itsellä meni vuosia maaten lähes paikoillani, ja toivoen vain kuolemaa, jotta kivut loppuisivat. Nyt olen eri mieltä, sillä olen viimein löytänyt jostain edes hiukkasen taistelutahtoa. Ja siitä koitan pitää kiinni.

Siitä huolimatta tekisi mieli survaista turpaan niitä ihmisiä, jotka kertovat kuinka minun pitäisi elää elämääni. Pitäisi olla välittämättä kivuista ja tehdä se, tämä ja tuo, koska sehän olisi minulle parhaaksi.

Juupajuu. Asiat ovatkin niin helppoja ja mustavalkoisia.

Tässä hieman ”VAIN päänsärkyä”. Ehkä hieman kärkkääseen ja marttyyrimaiseen tyyliin, koska totta, jollakulla on asiat huonommin. Minä en kuitenkaan ole ”joku”, ja minä koen kipuni omalla tavallani. Minulle tämä on iso asia, joka rajoittaa elämääni, vaikka kyse ei olekaan esimerkiksi tappavasta sairaudesta.

Tämäkin teksti jäi jokseenkin pintaraapaisuksi, mutta ehkä paneudun aiheeseen lisää myöhemmin. Halu kirjoittaa tästä lähti siitä, että viime aikoina on itse kuullut, tai kuullut sairastavilta kavereilta juurikin siitä, kuinka päänsärkyä tai muita oirieta vähätellään. Se on normaalia, yleistä, hyvä tekosyy olla pois töistä (tekosyynä käyttäminen varmaan onkin iso syy vähättelylle) tms, mutta sitä ei todellakaan tajuta, kuinka tämä asia voi todella viedä ihmiseltä tuhat kertaa enemmän, kuin pinnalta näyttäisi, tai mitä esimerkiksi kroonisesti sairas joutuu jatkuvasti kestämään (enkä siis väitä, että ei kroonisen sairauden kanssa olisi välttämättä yhtään sen helpompaa).

Eihän lytätä toisiamme. Koskaan ei voi ymmärtää täysin, miltä toisesta tuntuu.

Päänsärky- ja migreenityyppejä

Kasasin listaa erilaisista päänsärkytyypeistä, ja osasta laitoinkin hieman lisäinfoa luettavaksi. Osa päänsärkytyypeistä saattaa olla sellaisia, että niihin et ole törmännytkään, mutta mikäli en kyseisestä sairaudesta tässä sen tarkemmin jutustele, niin aiheesta varmasti kertoo lisää armas ystävämme google. Ajattelin vain tehdä tämän listan, jotta ihmisten olisi helpompi hahmottaa, että mitä kaikkia erilaisia päänsärkyjä sitä oikein onkaan olemassa. Oman päänsärkytyyppinsä erottaminen on tärkein askel, joka pitää ottaa ennen kuin lähdetään miettimään oikeanlaista hoitoa. Ehkä lista auttaa jotakuta edes sen verran, että sitä osaa lähteä etsiskelemään tietoa eri hakusanoilla, jos jokin kuulostaa siltä, että saattaisi olla oma päänsärkytyyppi kyseessä, tai muuten aihe kiinnostaa. Osa tekstistä ei ole omaa käsialaani.

Jännityspäänsärky

• Päänsäryn yleisin muoto, joka sisältää niska-hartiaseudun lihasten jännityksestä ja henkisestä kuormituksesta johtuvat päänsäryt.
• Yleisin oire on vähitellen iltaa kohti paheneva tasainen, puristava tai kiristävä, ”pantamainen” tai ”vannemainen” särky. Se tuntuu usein ohimoilla, päälaella tai takaraivolla. Särky on useimmiten molemmilla puolilla päätä, mutta voi olla toispuoleinenkin. Päälaella voi esiintyä vihlaisevia, repiviä kipuja.
• Liikunta on tärkeimpiä jännityspäänsäryn esto- ja hoitomuotoja. Varsinkin ulkoilmassa tapahtuva, oman kunnon mukaan räätälöity liikunta on tehokasta. Lisäksi jooga- ja pilates-tyyppiset lajit, joissa vartalon syvien lihasten voimistaminen yhdistyy yleiseen mielen ja vartalon rentoutukseen, ovat hyviä valintoja nimenomaan jännityspäänsäryistä kärsiville.
• Hoitokeinoina ovat lääkehoito ja ei-lääkkeelliset hoidot, kuten liikunta, niskan ja hartioiden seudun fysioterapia sekä akupunktio. Lisäksi kannattaa tarkistaa hammaslääkärillä purenta-asiat ja silmälääkärillä mahdolliset taittoviat. Virhepurennat ja taittoviat voivat joskus myötävaikuttaa päänsäryn syntyyn ja pitkittymiseen.

Krooninen päänsärky

• Krooninen eli pitkäaikainen jännityspäänsärky vaivaa noin kolmea ihmistä sadasta. Kroonisesta päänsärystä puhutaan, kun kuukaudessa on enemmän päänsärkypäiviä kuin säryttömiä päiviä.
• Krooninen päivittäinen päänsärky on lisääntyvä ongelma murrosikäisten ja sitä vanhempien nuorten keskuudessa. Usein se liittyy elintapoihin, kuten epäsäännölliseen ja vinoutuneeseen ruokavalioon, liian vähäiseen uneen ja mahdollisesti migreenikohtausten itsehoitoon särkylääkkeillä.

Huimauspäänsärky

Migreeni

• Migreeni on kohtauksellista päänsärkyä aiheuttava sairaus, joka johtuu periytyvästä häiriöstä aivorungon hermotumakkeissa. Sitä esiintyy yhdellä kymmenestä aikuisesta, enemmän naisilla kuin miehillä.
• Migreenikohtauksia aiheuttavat usein tietyt ulkoiset tekijät, jotka vaihtelevat ihmisestä toiseen. Kohtausta edeltävänä päivänä esiintyy usein edeltäviä oireita, esimerkiksi haukottelua, makeanhimoa, väsymystä, mielialan muutoksia.
• Osassa migreenikohtauksista kärsivistä (15:llä sadasta) esiintyy ennen päänsärkyä esioireita eli aura. Useimmiten se on näköhäiriö: laajeneva häiriö näössä, kirkasreunainen värisevä näkökenttäpuutos tai sahalaitainen harmaa tai kirkas alue. Esioireena voi esiintyä myös puheen häiriöitä tai halvausoire, joka kestää 5–60 minuuttia.
• Useimmiten päänsärky alkaa suoraan ilman esioireita: sykkivä, toispuoleinen kova tai kohtalainen pääkipu, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. Siihen voi liittyä yleisiä tahdosta riippumattoman (autonomisen) hermoston häiriöitä, kuten ihon kalpeutta ja ripulia.
• Oireita helpottavat viileä, pimeä ja hiljainen ympäristö, lepo ja nukkuminen sekä kylmä kääre. Lääkkeenä voi käyttää parasetamolia tai tulehduskipulääkettä. Kerta-annoksen tulee olla melko suuri: parasetamolia 1 000 mg, ibuprofeenia 800 mg, tolfenaamihappoa 200 mg, naprokseenia 500–1 000 mg
• Migreenin hoitoon kuuluu myös ärsyttävien tekijöiden välttäminen. Tavallisin on kirkas tai vilkkuva valo. Muita ovat kuumuus, suuret lämpötilanvaihtelut, hajut, alkoholi, valvominen ja jotkin ruoka-aineet.
• Migreeniin on olemassa myös tehokkaita kohtaus- ja estolääkkeitä!
• Mikäli kyseessä on aurallinen migreeni, tupakointi on lopetettava ja yhdistelmäehkäisypillereiden käyttöä on vältettävä, sillä ne lisäävät aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa.

Sarjoittainen päänsärky

• Sarjoittainen päänsärky eli Hortonin neuralgia on äärimmäisen kivulias päänsäryn muoto, joka esiintyy lyhytaikaisina sarjoina silmän seudussa. Kipu on polttavaa, repivää ja läpitunkevaa. Kipuun liittyy silmän punoitusta ja vetistystä sekä saman puoleisen sieraimen tukkoisuutta ja eritystä.
• Episodisessa sarjoittaisessa päänsäryssä kipuja tulee päivittäin viikkojen tai kuukausien jaksoissa, usein samaan vuodenaikaan, joko syksyllä tai keväällä. Kohtausten taajuus vaihtelee: niitä voi olla vain joka toinen päivä tai jopa 8 kohtausta päivässä. Sarjaa seuraa usean kuukauden tai jopa vuosien tauko.
• Kroonisessa sarjoittaisessa päänsäryssä kohtauksia on päivittäin. Noin joka kymmenes episodittainen päänsärky kroonistuu.
• Laukaisevia tekijöitä eli triggereitä ovat jakson aikana esimerkiksi alkoholi ja liuotinaineet, joskus päiväunet tai uni-valverytmin muutos, liiallinen fyysinen rasitus, voimakkaat kielteiset tunteet ja ilmanpaineen muutokset esimerkiksi vuoristossa tai lentomatkan aikana.
• Hoitona: Happi: lääkkeellinen 100 % happi 7–10 litraa minuutissa (l/min) 15 min ajan. Hoidon voi alkuun toteuttaa helpoimmin lähimmässä terveyskeskuksessa. Migreenilääkkeet: sumatriptaani 6 mg, pistetään itse ihon alle

Kolmoishermosärky

• Kolmoishermosärky on kasvojen tuntohermotuksesta vastaavan aivohermon kiputila.
• Kolmoishermosäryn syytä ei useimmissa tapauksissa tiedetä, ilmeisesti ”itsestään” ilmaantuneen taudin syynä on usein aivorungon alueella epätavallisesti kulkeva valtimo, joka painaa kolmoishermoa.
• Kolmoishermosäryssä esiintyy ajoittaisia lyhyitä, sähköiskumaisia kipuja toisella puolen kasvoja yhden tai kahden hermohaaran alueella. Suurin osa kiputiloista paikantuu toisen (yläleuka ja poskien seutu) tai kolmannen haaran (alaleuka) alueelle. Otsan seudun (ensimmäinen haara) kipuilu on harvinaisempaa.
• Kipu voi ilmaantua kasvojen ihon koskettamisesta, hampaiden pesusta tai syömisestä. Lisäksi kasvoille puhaltava kylmä tuuli ja viima voivat laukaista sen. Kipu tulee lyhyinä tikutteluina tai ”sähäyksinä”, jotka kestävät muutamasta sekunnista kahteen minuuttiin. Hankalimmillaan kipu voi estää kasvojen tai hampaiden pesun tai puhumisen, joskus jopa syömisen. Tällainen kipuvaihe voi jatkua yhdestä päivästä useisiin kuukausiin, useimmiten muutamia viikkoja. Suurimmalla osalla kipuvaihe uusiutuu muutaman kerran vuoden sisällä, mutta on välillä poissa pitkiä aikoja.
• Kipua voidaan tehokkaasti lievittää lääkkeillä, joista yleisin on epilepsialääke karbamatsepiini. Karbamatsepiinilla suurin osa särystä kärsivistä saadaan melko nopeasti kivuttomiksi. Myös muita epilepsialääkkeitä on mahdollista käyttää. Kolmoishermosärky voi itsestään lievittyä. Siksi lääkitystä yleensä vähennetään asteittain muutaman kuukauden käytön jälkeen, jotta nähdään, tarvitaanko sitä enää. Jos lääkitys ei riittävästi tehoa, vaikeimmissa tapauksissa kipua voidaan lievittää leikkauksella.Toimenpiteitä on useita erityyppisiä ja mikäli ensimmäisestä ei ole hyötyä, voidaan tilanteen mukaan harkita vielä toistakin toimenpidettä

Aivojen toimintaan liittyvät päänsäryt (esim. verenkiertohäiriöt)

Ulkoisten tekijöiden aiheuttamat (vammat, tulehdukset, vieroitusoireet, krapula)

Kallon rakenteisiin liittyvät säryt (esim. purenta)

• Kannattaa ehdottomasti käydä tarkistuttamassa oma purenta hammaslääkärissä, mikäli on pahoja päänsärkyjä, sekä selvittää pureeko hampaita yhteen esim. öisin, sillä se lisää päänsärkyä erittäin voimakkaasti. Myös muut rakenteelliset ongelmat ovat mahdollisia, esim. liian ahtaat hengitystiet (ei välttämättä uniapnea) voivat vaikeuttaa hapen saantia nukkuessa – kenties hereilläkin – ja tällöin syntyy hoitoresistenssiä päänsärkyä.

Niska- ja rankaperäinen päänsärky

• Rankaperäinen päänsärky on yksi tavallisimmista vaivoista vastaanotolla. Tavallisesti ihmiset kertovat päänsäryn tuntuvan takaraivolla tai ohimoiden seudulla. Oireet tavallisimmin pahenevat rasituksessa ja ääriliikkeissä. Niska-hartia-alueen erilaiset oireet liittyvät myös oirekuvaan. Käsissä voi myös erilaisia oireita, kuten käden ajoittaista puutumista.
• Vaivan varsinainen syy on kaularangan nivelien, niska-hartia-alueen lihaksien ja alueen sidekudoksen toimintahäiriöt, joiden yksilöllisestä yhdistelmästä muodostuvat erilaiset oireet. Kaularankaperäinen päänsärky voi esiintyä myös migreenin ja jännityspäänsäryn kanssa, jolloin ne voivat vuorotella tai esiintyä samaan aikaan. Kaularankaperäinen päänsärky on tavallisin päänsärkytyypeistä.

Sekamuotoinen päänsärky

Occipital Neuralgia

• Tunnetaan myös nimellä C2 neuralgia, tai Arnoldin hermosärky. Sairaudelle ominaista on kipu yläniskassa, takaraivossa, kallonpohjassa ja silmien takana. Usein sairauden syynä on takaraivon hermojen, tai kaularangan vaurioituminen, lihaskireys, kasvaimet kaulan alueella jne.
• Tautiin liittyy voimakasta valonarkuutta, ja kipu on kroonista. Monesti myös kaulan liikkeet aiheuttavat kipua, saattaa olla pahoinvointia ja huimausta.
• Sairautta voidaan hoitaa mm. erilaisilla manipulaatio-hoidoilla (fysioterapia, kiropraktikko jne), joogalla, levolla, kipulääkkeillä..

Hemicrania Continua

• Hemicraniasta löytyy lisää infoa täältä.

Chronic Paroxysmal Hemicrania (CPH)

• Oirekuva pitkälti samanlainen kuin Hemicrania Continuassa.

SUNA & SUNCT

• Äärimmäisen harvinaisia ja kivuliaita päänsäryn muotoja. Itse keskustelin kerran miehen kanssa, joka sairasti SUNA:a ja hän kertoi sairauden olevan pitkälti kuin Hemicrania Continua, mutta repiviä, polttavia kipukohtauksia tuli useita satoja vuorokaudessa.

Migreenityyppejä

• Auraton migreeni
• Aurallinen migreeni
• Hemipleginen (halvauksellinen) migreeni
• Basillaari migreeni
• Vatsa migreeni (kyllä, migreenikohtaus voi tulla vatsaan. Englanniksi löytyy artikkeleita hakusanalla ”stomach migraine”. Aihe oli itselle uusi, mutta ulkomailla tämä tieto on jo arkipäivää)
• ”Hiljainen migreeni”, eli migreeni ilman kipua
• Oftalmopleginen migreeni (Silmään tuleva migreenikohtaus, englanniksi aiheesta löytyy hakusanalla ”oftalmoplegic migraine”)
• Hormonaalinen migreeni
• Krooninen migreeni

Omaa kipuhistoriaa ja nykytilanne

Viime postauksesta on jo jonkin verran aikaa. Syykin on yksinkertainen, olen ollut liian kipeä kirjoittamaan, eikä jaksamista ole ollut oikeastaan mihinkään. Ajattelin kuitenkin viimein tiivistää edes jotenkuten sitä, miten asiat omalla kohdallani ovat menneet, ja mikä tilanne on tänä päivänä.

Olen kärsinyt migreenistä jotakuinkin niin kauan kuin muistan, ensimmäiset kohtaukset ilmenivät ala-asteella, joskin kohtauksia oli silloin paljon harvemmin. Silloin kuitenkin pystyttiin jo tekemään diagnoosi, että kyse tosiaan oli migreenistä. Yläasteella kohtaukset muuttuivat viikottaisiksi, sijoittuen yleensä loppuviikkoon torstaille tai perjantaille. Siitä hyvästä sainkin aika nopeasti lintsarin maineen esimerkiksi koululiikunnasta, kun liikuntatunnit oli ilmeisesti pakko pönkeä aina torstai-iltapäivään, joka oli minulle se kaikkein varmin ajankohta päänsärylle, joka silloin noudatti hyvin tiukasti omaa tarkkaa kaavaansa. Yhdessä jaksossa liikuntatunnit olivatkin tiistaisin, jolloin opettaja oli aivan hämillään, kun olenkin paikalla, enkä ”lintsaa”. Tämä asia on kyllä jäänyt yläasteajoilta vahvasti mieleen.

Lukion ensimmäinen vuosi sujui hyvin, päänsärkyä oli, mutta se ei rajoittanut elämää liikaa, ja tunginkin kalenterini täyteen yhtä sun toista, sekä kasasin aika roiman määrän kursseja lukujärjestykseen. Jälkeenpäin mietittynä en tiedä oliko se hyvä vai huono, oliko vähän liiallinen väsähtäminen koulun kanssa osasyy päänsärkyjen pahenemiselle, vai oliko syy joku muu, paha mennä veikkaamaan. Toisaalta jos en olisi haalinut niin paljon kursseja ensimmäiselle vuodelle JA päänsärkyni olisi silti pahentunut, en olisi varmaan kyennyt käymään lukiota loppuun.

Lukion toisena vuonna minulla alkoi olla enemmän stressiä ja aloin muutenkin uuvahtaa. Kursseja oli edelleen järkyttävä määrä, kesä oli mennyt raataessa järkyttävän karmeassa työpaikassa (liioittelematta), eli en ollut saanut pidettyä lomaa lainkaan edellisvuoden puurtamiselta, vaan ennemminkin väsynyt vain lisää, kun hampaat irvessä puskin kesän läpi, vaikka työpaikka oli suoraan sanottuna niin perseestä kuin olla voi. Sen lisäksi lemmikkini sairastui vakavasti ja tuntui, että jokaisessa asiassa minua vainosi huono tuuri. Lähipiirissä alkoi olla riitaa, sairautta ja kuolemaa, ja ikävät uutiset muuttuivat lähes arkipäiväksi. Noina aikoina stressitasoni oli varmasti äärimmäisen korkealla.

Samaan aikaan aloin huomata päänsärkyjen pahenemisen, se oli kevättä 2009. Ensin päänsärkyjä alkoi olla viikottain, sitten kohtaukset alkoivat kestää pari päivää, sitten kolme. Lopulta särky jäi päälle niin, että joka ikinen hetki kipu oli läsnä. Joka ikinen minuutti, sekunti. Koitin selittää sitä lääkäreille, toistella ja painottaa, mutta siitä huolimatta sain aina täytettäväksi päänsärkypäiväkirjan ja ohjeeksi, ”Täytä niinä päivinä, kun päätä särkee.” Sen lisäksi epikriisissä toisensa jälkeen luki ”lähes päivittäistä päänsärkyä”, mikä meinasi saada minut totaalisesti raivon partaalle, sillä aina kun uusi lääkäri pääsi käsiksi tapaukseeni vaikkapa toisen lääkärin lähetteen kautta, hän rekisteröi vain lähetteessä sanotun lähes päivittäisen säryn, eikä kuunnellut minua sen suuremmin. Yritin myös selittää, ettei särkyni tunnu perus migreenisäryltä, mutta sitä ei kuunneltu.

Lääkärirumbaa jatkui 2014 syksyyn asti. Sinä aikana jätin lukion kesken voimien loputtua, opiskelin itsenäisesti ja tein kurssit loppuun kotoa käsin, pääsin kirjoituksiin ja sain yo lakin, jäin vuosien sairaslomalle, kävin läpi tehokkaan kuntoutuksen, tapasin lääkärin toisensa jälkeen (aina kun edellinen luovutti vaihdoin seuraavaan), ja ravasin tutkimuksesta toiseen, sekä kokeilin erilaisia hoitoja (hierontaa, fysioterapiaa, kiropraktikkoa, akupunktiota jne).

Olin sairaslomalla aina 2014 kevääseen, kunnes Kelan tukemana lähdin opiskelemaan terveysalalle. Kipukuvioni osoittautui kuitenkin niin rankaksi, että koulu jäi kesken elokuussa 2014. Pistin toimeentulon vuoksi eläkepaperit vetämään (kuntoutustuki), ja sainkin eläkkeen, mutta opiskelen sinnikkäästi, jotta saisin tutkintopaperit, mahdollisesti vielä tämän vuoden puolella, ja pystyisin tekemään edes osittain töitä, tai opiskelemaan lisää.

Mikä sitten muuttui syksyllä 2014? Kipu yksinkertaisesti, ja henkinen kuormitus saivat minut romahtamaan täysin. Vuosien kovan kivun kanssa sinnittely, ja sen lisäksi opiskelu ei ole ihan mitään peruskauraa, vaikka päänsärky saattaakin kuulostaa peruskauralta ihmiselle, joka ei tiedä millaisia kipuja tällaiseen sairauteen liittyy. Kipukohtauksiin liittyvät muut oireetkin kävivät niin pahaksi, että ulos meno oli mahdotonta, sillä en sietänyt lainkaan valoa, enkä iholle osuvaa tuulta, tai seurauksena oli niin voimakas kipu, että tajun lähtö oli lähellä.

Syksyllä 2014 tapasin myös tämänhetkisen neurologini. Hän kuuluu Suomen huippuneurologeihin, ja olikin totaalinen munkki, että pääsin hänen potilaakseen, sillä kiireellisyytensä vuoksi hän ei uusia potilaita ota. Puolivahingossa pääsin kuitenkin vastaanotolle, ja hän kiinnostui tapauksestani niin, että halusi lähteä hoitamaan minua ja selvittämään tapaustani. Viimein, vuosien epätietoisuuden jälkeen, sain diagnoosini hänen vastaanotollaan, ja lääkkeet, jotka tekevät arjestani edes osittain siedettävää.

Kipupuolen diagnoosini olivat seuraavat:

• Hemicrania Continua
• Krooninen Hemipleginen Migreeni
• Allodynia

Oireet:

• Voimakkaat kipukohtaukset, kohtauksia n. 5 vuorokaudessa, jotka ovat kestoltaan 10min-45min ja vastaavat voimakkuudeltaan amputaatiota ilman puudutusta
• Jatkuva taustasärky
• Pahoinvointi
• Valonarkuus
• Nenän vuotaminen
• Huimaus
• Ruokahaluttomuus
• Raajojen ja kielen puutuminen/halvaantuminen
• Univaikeudet
• Kosketusarkuus iholla
• Arkuus kylmälle, kuumalle ja hajuille
• Arkuus tuulelle ja vedolle
• Ääniarkuus
• Näköhäiriöt/näkökenttäpuutokset
• Luomen roikkuminen
• Pupillien suurentuminen
• Kumartuminen, pään kääntäminen, hampaiden pesu, nostaminen, hiusten harjaaminen tms. aiheuttavat kipukohtauksen

Tällä hetkellä elän vain päivä kerrallaan kivun kanssa. Kun pää on parempi, ja indometiini (sekä muutama muu lääke) pitää pahemmat kohtaukset poissa, saatan tehdä monta asiaa, nähdä ystäviä ja opiskella, mutta sitten on niitä päiviä, kun itken ja kouristelen sängyssä kykenemättä tekemään mitään. Kiitän kuitenkin itseäni siitä, että olen melko sitkeä tyyppi, koska taistelutahto on edelleen kova, ja yritän päästä elämässä eteenpäin.

Piti muuten mainita, minulla huomattiin myös ongelmaa saada happea nukkuessa (kyse ei ole uniapneasta), joka aiheuttaa hoitoresistenssiä päänsärkyä. Nukun CPAP-laitteen kanssa, ja se on auttanut oloa huimasti. Kiinnittäkää siis uneen huomiota!

Tässä oli pintapuolinen päivitys omasta kipuhistoriastani, näillä näkymin seuraavat postaukset tulevat olemaan erilaisista päänsärkytyypeistä, siitä kuinka ihmiset vähättelevät päänsärkyä sairautena, sekä mahdollisesti psyyken ongelmista, kun elää vaikean kipusairauden kanssa.

Vinkkejä ja kikkoja päänsäryn hoitoon

Useimmat migreenikot tai päänsärystä kärsineet ovat kyllä lukeneet netistä varmasti yhtä sun toista ohjetta ja neuvoa, niin kuin minäkin, mutta halusin kasata tänne jonkinlaista listaa useissa lähteissä esiintyneistä vinkeistä, joista ihmiset ovat saaneet apua päänsärkynsä/migreeninsä kanssa, tai josta on tutkimustulosta päänsäryn hoidon suhteen. Osa vinkeistä on tuttuja, ja jätinkin suosiolla pois esim. hieronnan hoitokeinona, ja saarnauksen alkoholista, tai iänikuisesta juustosta jne. Vastuuvapaudesta sen verran, että en ole lääkäri, enkä näillä vinkeillä ”hoida” ketään, olen vain kasaillut infoa yhteen paikkaan luettavaksi, mitä muut ovat kokeneet hyväksi / millaisia hoitoja on tutkittu. Jokainen kokeilee omalla vastuullaan, jos jonkun kikan täältä ottaa toteutukseen 🙂 Todennäköisesti kasaan vielä tulevaisuudessa vol. kakkosen aiheesta, mutta tässä nyt joitakin!

Keho:

• Tärkein asia, tunnista päänsärkytyyppi (jotta osaat lääkitä sitä oikein).
• Purentalihasten ja kaulan lihasten hieronta – Pelkkä niska-hartiaseudun hieronta ei aina riitä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että 80% (mutu tuntuma) hierontaan hakeutuneista ihmisistä hyötyisi näiden alueiden hieronnasta.
• Botox injektiot – ”Migreenipistokset”, mutta niillä joilla purentalihakset ovat todella kireällä, voi olla valtava hyöty myös purentalihasten alueen botox-injektioista (purentalihaksiin botoxia laitetaan esim. joidenkin sairaaloiden suupolilla, tai vaikka asiaan perehtyneen neurologin vastaanotolla).
• Triggerpisteiden käsittely – Triggerpisteet, nuo mystiset pisteet joiden olemassaolosta ei moni tiedä, eivät kaikki lääkäritkään, ja silti ne aiheuttavat todella pahoja kroonisiakin kipuja. Triggerpisteistä on onneksi nykyään jonkin verran jo suomenkielistä tietoakin, ja netistä löytyy myös itsehoito-ohjeita, mutta osa hierojista tai fysioterapeuteista tekee kyseisiä käsittelyjä vastaanotollaan. Ehdottoman tehokas hoitomuoto, joskaan ei kaikkein kivuttomin. Suosittelen perehtymään edes hieman!
• E-pillerit – Aiheuttavat joillakin päänsärkyä, mutta saattavat hillitä hormonaalista migreeniä. Aurallista migreeniä sairastavien ei suositella käyttävän e-pillereitä laisinkaan.
• Sauvakävely – Kaikenlainen liikunta on toki hyvästä, jos se ei ärsytä päätäsi, mutta sauvakävely on hyödyllistä niska-hartiaseudun alueelle, sillä se aktivoi alueen lihaksia, ja rentouttaa, sekä lisää aineenvaihduntaa (kunhan et jännitä itseäsi jökkiin kävellessäsi, vaan etenet rennosti).
• Rentoutuminen – Aina ehdottoman hyödyllistä! Joillain myös esimerkiksi rentoutusharjoitukset toimivat hyvin, tai heittäytyminen sängylle silmät kiinni, ja taustalle soimaan jotain mukavaa rauhallista musiikkia.
• Venyttely – Tärkeää! Netistä löytää paljon vinkkejä, ja vaikkapa youtubesta ohjevideoita sanalla ”venyttely” tai ”stretching”.
• Daith-lävistys – Ulkomaalaisilla migreenin keskustelupalstoilla on ollut paljon juttua tästä. Daith-lävistyksen on huomattu vähentävän kohtauksia, tai poistavan migreenin jopa kokonaan. Korvasta pitäisi etsiä ns. ”pressure point”, eli piste, johon lävistys laitetaan. Kaikilla tämän pisteen lävistäminen ei ole mahdollista. Tietenkään tämä ei kaikilla toimi, joten mikäli kuuluu siihen kastiin, joka ei tästä hyötyä saa, saa ”pahimmillaan” vain siistin näköisen lävistyksen.
• Tragus-lävistys – Daith lävistyksen tavoin toimiva lävistys, mutta vaikutus on huomattu erityisesti säähän ja allergioihin reagoivan migreenin kanssa.

Ruoka, vitamiinit, lisäravinteet ja yrtit:

• D-vitamiini – Valtavan suuri osa migreeniä ja sarjoittaista päänsärkyä sairastavista kärsii D-vitamiinin puutteesta, ja sarjoittaisen päänsäryn hoidossa D-vitamiinin syönnissä puhutaan jopa ns. D-vitamiini tankkauksesta, jossa tarkoitus nostaa kropan D-vitamiinitasoa korkealle. D-vitamiini vähentää tutkitusti migreeniä ja clusterpäänsäryn aiheuttamia kohtauksia, joten kannattaa käydä vähintäänkin mittauttamassa oma vitamiinitaso verikokeella, jos ei muuta. Osalla D-vitamiini jopa estää kohtaukset kokonaan (jos sitä syö runsaasti, tällöin on seurattava verikokein, ettei kroppa vahingoitu).
• Magnesium – Magnesiumin vaikutusta migreeniin on tutkittu paljon, ja tulokset ovat olleet rohkaisevia. Liiallinen magnesiumin saanti voi pistää vatsan sekaisin, joten kannattaa syödä tätä maltillisesti.
• Ubikinoni – Lisäravinne, jota myös viralliset tahot suosittelevat migreenin hoitoon ja ehkäisyyn. Annostus saisi olla vähintään 150mg, mutta mielellään jopa 300mg, jotta vaikutukset olisivat selkeitä.
• Tauriini – Kokeilemisen arvoinen ravintolisä kohtauksien katkaisuun/ehkäisyyn.
• Lakritsijuurijauhe – Erityisesti sarjoittaista päänsärkyä sairastavat (toisinaan myös muunlaisia päänsärkytyyppejä sairastavat), saattavat hyötyä lakritsinjuuresta. Itse lisään sitä aina teehen, ja juurikin lakritsijuuriteetä saa kaupoista, tai ainakin sellaisia tuotteita, joissa sitä on mukana.
• Kurkuma – Tätäkin kannattaa kokeilla esim. alkavaan kipukohtaukseen. Kurkumaa voi syödä päivittäin estolääkkeenä vähentämään kohtauksien määrää (esim. kapseleina), ja kohtaukseen voi ottaa kurkuma-tinktuuraa (oliiviöljyä, kurkumaa ja mustapippuria). Todella karmean makuinen mössö, mutta aivan tajuttoman tehokas osalla potilaista.
• Ruttojuuri – Ruttojuuri on vanha rohdoskasvi, joka tutkimusten mukaan poistaa tehokkaasti kiputiloja. Tutkimusten mukaan ruttojuuri on osalle potilaista tuonut avun hyvinkin nopeasti, vaikka heillä olisi ollut kovia kipuja. Vertailuissa ruttojuuri on todettu yhtä tehokkaaksi kivun lievittäjäksi kuin morfiini. Ruttojuuren sanotaan lievittävän erityisesti päänsärkyä.
• Riboflaviini (B2-vitamiini) – Vähentää migreenikohtauksia, magnesium tehostaa vaikutusta. Tavallisesti migreenin hoidossa on käytetty todella korkeaa annostusta (400mg/pv), joten näihin vahvempiin b-vitamiinitabletteihin tarvitsee lääkäriltä reseptin.
• Reunuspäivänkakkara – Hoitaa migreeniä ja lievittää pahoinvointia. Liiallisella käytöllä suuhun voi ilmestyä haavaumia, jolloin käyttö tulee välittömästi lopettaa. Ei suositella myöskään serotoniinipitoisuuksiin vaikuttavien masennuslääkkeiden kanssa käytettäväksi. Reunuspäivänkakkara itsessään lievittää masennusta vaikuttamalla serotoniinitasoon (voi sekoittaa siis lääkitystä).
• Inkivääri – Lievittää pahoinvointia
• Energiajuoma – Nautitaan KYLMÄNÄ. Energiajuoma, kylmyys, reippain kulauksin alas kurkusta. On toiminut varmaan jokaisella, kenelle olen suositellut kohtaukseen/alkavaan kohtaukseen. Itsellä tämä kikka käytössä myös.
• Vältä aspartaamia (ja muita makeutusaineita)
• Ruokavalio, jossa on mahdollisimman vähän sokeria ja viljaa toimii osalla todella hyvin, ja vähentää kohtausten määrää. Parasta olisi, mikäli jättäisi viljat kokonaan pois, ja korvaisi sokerin esim. hunajalla tai stevialla.
• Mitä vähemmän prosessoitua ruokaa, sen parempi!
• Syö tasaisesti, vähintään 3 kertaa päivässä. Näin verensokeri ei pääse heittelehtimään, ja päänsärky ei pääse sen vuoksi iskemään päälle. Itsellä on vaikea pitää tästä kiinni, siksi jääkaapissa on aina jotain helppoa välipalaa, että saa sen kolme kertaa ruokailua täyteen.
• Suosi perunaa, kirsikoita, melonia ja (valkoisia) papuja, niiden sisältämät ravinteet ovat hyväksi päänsäryistä kärsivälle, ja saattavat helpottaa oloa.
• Rasvan vähentäminen ruokavaliosta, ja keskittyminen siihen millaisia rasvoja syödyt rasvat ovat
• Histamiiniton dieetti – Kuulemma ihan tutkitusti toimiva, googlaamalla tästä löytyy vaikka kuinka paljon tietoa!
• Juo vettä – Naurattaa tämä ohje, mutta se on niin totta kuin olla voi. Tutkitusti päänsärkykohtaukset vähenevät, kun keho saa runsaasti nestettä. Kahvi ja muut vastaavat kuivattavat elimistöä, joten pelkkä niiden lipittäminen ei ole tarpeeksi.
• Vältä liiallista kofeiinin saantia – Osalle kofeiini on helpotus, osalle kirous, joka varmasti käynnistää kohtauksen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että liiallinen kofeiinin saanti altistaa voimakkaille päänsäryille. Kohtuus siis kaikessa.
• Syö monipuolisesti – Puutostilat aiheuttavat kehossa jos jonkinnäköistä vaivaa. Monipuolisesti syömällä vältetään puutostiloja, ja sen tuomia oireita, kuten päänsärkyä!

Muita:

• Yritä säilyttää tasainen elämänrytmi, päänsäryn, varsinkin kroonisen kanssa eläessä tasaisuus on kaiken A ja O. Ota myös lääkkeet säännöllisesti.
• Nuku riittävästi – Okei,  kaikki ehkä ymmärtää miksi. Unettomuus on kuitenkin iso ongelma, varsinkin jos on kipuja. Moni päänsärkyinen käyttääkin esim. melatoniinia auttamaan unensaannissa.
• Tutkituta unesi (jos väsymystä päivisin ja/tai kuorsaat öisin) – Itselläni ei ole uniapneaa, mutta nukun CPAP-laitteen kanssa, sillä unitutkimuksessa todettiin, että minulla on happivajetta öisin, mikä saattaa johtaa hoitoresistenssiin päänsärkyyn. Oma uni kannattaa siis tutkituttaa, ettei ole unikatkoksia tai muuta ongelmaa hapen saannissa öisin, kun nukkuu. Olen itse normaalipainoinen, joten tällainen vaiva voi olla kenellä vaan, eikä liity (yleensä) uniapnean tavoin ylipainoon.
• Vertaistuki – Muiden kipuilijoiden tuki on uskomattoman suuri voimavara, jota jokaisen kannattaa hyödyntää. Netissä, esim. Facebookissa on paljon vertaistukiryhmiä, mutta kannattaa selvittää olisiko lähellä joku kokoontuva ryhmä, jonne voisi osallistua. Ryhmässä ei tarvitse olla esillä, mikäli ei itse tahdo, mutta siellä saa myös paljon hyviä vinkkejä elämän ja jaksamisen tueksi, sekä tapaa muita, kenellä on kipuja.
• Lämmin suihku tai jalkakylpy – Rentouttaa lihaksia ja poistaa jännitystä, sekä kipua
• Kylmäpakkaus – Supistaa verisuonia ja lievittää kipua melko nopeasti
• Lämpöpakkaus (niskaan) – Rentouttaa
• Hyvä hoitosuhde osaavaan lääkäriin – Tämä on kullanarvoista! Osaavan lääkärin kanssa osaatte laatia hoitosuunnitelman, jonka mukaan hoito toteutuu, ja saat parhaan mahdollisen avun (omien kikkailujen lisäksi tietenkin).
• Lääkekierteen katkaiseminen – Särkylääkepäänsärky on iso ongelma muun päänsäryn ohella. Kannattaakin keskustella lääkärin kanssa, mikäli syöty särkylääkemäärä on suuri, sillä sekin saattaa aiheuttaa päänsärkyä. Kierteen katkaiseminen on tuskaista vierotusoireineen, mutta osalla päänsäryt jäävät sille tielleen, kun kierre saadaan katki.
• Anna itsellesi lupa olla kipeä – Älä pakota itseäsi olemaan reipas koko ajan, aina ei tarvitse jaksaa, olla iloinen, ja tehdä miljoonaa asiaa. Vähemmästäkin tulee pää kipeäksi, jos kipuillessa ajattelee vain, että pakko tehdä tuo ja tämä, ei ole aikaa tällaiseen. Et ole yhtään sen huonompi, vaikka antaisitkin itsesi levätä ja toipua. Muun ehtii sitten myöhemmin, kun voimavarat ovat paremmat.
• Pidä päänsärkypäiväkirjaa – Päänsärkypäiväkirja (johon kirjattu myös otetut lääkkeet), auttaa varsinkin lääkäriä, kun hän haluaa saada kokonaiskuvaa millainen tilanteesi on päänsäryn suhteen. Lisäksi saat itse tärkeää infoa, kun haluat seurata onko päänsärkytilanteessasi muutosta vaikkapa puolen vuoden takaiseen.
• Raitis ilma – Tätä ei voi korostaa liikaa. Aina ei tarvitse edes lähteä lenkille hikoilemaan. Raikas ilma, vaikka vaan ikkunan avauskin, piristää ihan huimasti ja auttaa pahoinvointiin, sekä lievittää päänsärkyä.
• Psilosybiini – Mainitaan nyt tämäkin, vaikka onkin vähän kyseenalainen juttu. Psilosybiini on erittäin tehokas apu varsinkin sarjoittaiseen päänsärkyyn, mutta kuulemma myös migreeniin. Voidaan sanoa, että oikeastaan mullistavan tehokas. Psilosybiinisienet ovat huumeeksi luokiteltuja Suomessa, joten niitä ei saa mistään ihan tuosta vain. Googlettamalla asiasta löytyy melkoisesti tietoa.

Kokeilemisen arvoisia vaihtoehtohoitoja

• Akupunktio ja/tai akupainanta
• Vyöhyketerapia
• Aromaterapia
• Lymfaterapia
• Homeopatia
• Energiahoidot

Tulevia aiheita

Olen lukuisia kertoja ajatellut blogin aloittamista, ja pari kertaa jo luonutkin pohjan, mutta koskaan en ole vain saanut aikaiseksi ensimmäistä postausta. Nyt parin tekstin jälkeen – jotka eivät kyllä ole olleet mitään huikaisevan pitkiä tai syväluotaavia – olen kuitenkin huomannut, että pää on alkanut täyttyä ideoista, ja wordissa onkin jo lista juttuideoista, sekä muutama pidemmälle kirjoitettu aloituskin, joka tosin vaatii pitkää työstöä, koska ovat asiatekstiä päänsärkyyn (eri tyypppeihin) liittyen. Muuten juttuaiheita, joita aion käsitellä, ovat ainakin erilaiset ihmissuhteisiin liittyvät asiat, psyykkiset ongelmat, hyvinvointi, motivaatio, tavoitteet, kivun kanssa eläminen (sekä läheiset & kipu), itsetunto, epäonnistuminen, sekä tietenkin onnistuminen. Ja paljon paljon muuta.

Tuntuu tyhmältä osittain tämä kirjoitusvillitys, sillä oikeasti minun pitäisi nytkin tehdä noin miljoona rästiin jäänyttä asiaa, päivittää parit kotisivut ja vastata kasaantuneisiin sähköposteihin, sekä ties vaikka mitä muuta, mutta olo on jotenkin saamaton, kun parin päivää sitten oli eräs isompi koitos opintojani ajatellen (pääsen etenemään näyttökokeeseen seuraavaksi), ja nyt tekisi mieli vain olla. Aivoissa sellainen fiilis, että viimeinenkin aivosolu on kuukahtanut, ja kroppa muistuttaa keitettyä nuudelia, tai ainakin jotain vastaavaa yhtä ryhdikästä. Nyt vain sitten makoilen sängyllä ja napsuttelen koneella suunnitellen blogiani ja sen tulevaisuutta. Ihanaa luovaa työtä, juuri sellaista mistä pidän.

Tässä blogipostauksessa itsessään ei taida olla sen suurempaa punaista lankaa, tai kannanottoa maailman syntyjen syviin, kunhan vähän kertoilen suunnitelmiani, jotta lukija voi pohtia kiinnostaisiko tämä blogi mahdollisesti tulevaisuudessa aihepiiriltään laisinkaan.

Ihmisillä tuntuu olevan hirmuinen vappuhulina päällä. Itse vetäisin villasukat jalkaan ja kohta taidan keittää vähän teetä (oletteko maistaneet Forsmanin yrttiteejuomia, ihania), ja nappasta yhden pörröisen otuksen kainaloon tuolta omasta pedistään. Vitsailenkin usein, että olen kyllä luonteeltani toisinaan niin mummu, että sovin hyvin eläkkeelle 😉 Toisinaan taas menen pitkin seiniä, jos joudun olemaan paikallani. Johtunee epävakaasta persoonasta.

Inspiraatiofiiliksissä löysin tosi hienoja teoksia tänään eräältä taiteilijalta, taidan liittää tähän yhden. Nuori nainen nimeltä Odelia Toder on teoksen takana. Upeita! Niin ja hyvää vappua jokaiselle!

 

Mikä on Hemicrania Continua?

Hemicrania Continua (lyhenne HC), on äärimmäisen harvinainen päänsärkysairaus. Taudin syntymismekanismia ei tarkkaan tiedetä, mutta sen puhkeamisen ei uskota johtuvan mistään muusta sairaudesta. Ominaista HC:lle on indometasiinista saatu tehokas hoitovaste. Osalla potilaista toki saattaa olla myös muita päällekkäisiä päänsärkysairauksia, joihin indometasiini ei tehoa (itse olen yksi näistä), jolloin kaikki oireet eivät lääkkeellä katoa. Kansainvälisen Headache Societyn (IHS) luokituksen mukaan HC on ”jatkuva yksipuolinen päänsärky, joka reagoi indometasiiniin.”

IHS on kehittänyt diagnostiset kriteerit HC:n diagnosoimista varten. Kriteerit ovat seuraavanlaiset:

A. Päänsärky on jatkunut yli 3 kuukautta, ja täyttää kriteerit B-D

B. Päänsäryssä on kaikki seuraavat ominaisuudet:

•       Yksipuolinen kipu, ilman puolen vaihtumista
•       Kipu on päivittäistä ja jatkuvaa, eikä kipuvapaita jaksoja ole
•       Kipu on kohtalaista, mutta siinä esiintyy voimakkaita pahempia kipukohtauksia

C. Vähintään yksi seuraavista oireista esiintyy kivun pahenemisvaiheessa:

•       Silmän punoitus, vuotaminen
•       Nenän tukkoisuus ja/tai vuotaminen
•       Silmäluomen roikkuminen, pupillin supistuminen

D. Kipu vastaa tehokkaasti indometasiinihoitoon. Ei johdu muusta sairaudesta.

Hemicrania Continuaan kuuluu tasainen tai lievä päivittäinen särky, joka voi ajoittain nousta äärimmäisen kovaksi kipukohtaukseksi (kipu samalla puolella päätä kuin päivittäinenkin kipu). Kohtauksia voi olla useampi päivässä, ja niiden kestot vaihtelevat hyvin yksilökohtaisesti, mutta yleensä säryn ”huippu” on suhteellisen lyhytkestoinen. Tyyliltään kipu on osittain samantyylistä kuin migreenikipu, ja osittain samantyylistä kuin sarjoittaisessa päänsäryssä.

Koska HC:ssa on paljon migreenin ja clusterpäänsäryn piirteitä, kuuluu siihen myös mahdollisesti seuraavia oireita:

•  Jyskyttävä kipu
•  Pahoinvointi, oksentaminen
•  Lisääntynyt ääni- ja valoherkkyys
•  Silmän punoitus, kyynelvuoto
•  Nenän tukkoisuus ja/tai vuotaminen
•  Luomen roikkuminen, pupillin supistuminen

Tekijä, joka erottaa HC:n migreenistä ja clusterpäänsärystä, on indometasiiniherkkyys, ja se yleensä ”varmistaa” diagnoosin, kun tehdään lääkekokeilu ja saadaan hyvä vaste hoidolle. Triptaanit tai muut vastaavat eivät auta Hemicrania Continuaan. Indometasiinia otetaan päivittäin (yleisimmin 25-300mg), ja lääkettä on syötävä käytännössä jatkuvasti, jotta oireita voidaan hillitä. Indometasiini ärsyttää todella paljon vatsaa, joten lääkettä syödessä pitää muistaa syödä myös vatsansuojalääkettä (sekä kalkkia) ja huolehtia muutenkin, että vatsa pysyy mahdollisimman hyvässä kunnossa. Osa potilaista ei kestä indometasiinin haittavaikutuksia, joten heille on löytynyt apua toisesta, vähemmän ärsyttävästä särkylääkkeestä (Suomessa ainakin Celebra niminen lääke), joka ei kuitenkaan ole yhtä tehokas kuin indometasiini. Myös amitriptyliini ja muut trisykliset masennuslääkkeet ovat tuoneet helpotusta osalle potilaista.

Hemicrania Continua on yleisempää naisilla kuin miehillä. Liian raskas liikunta tai rasitus, sekä alkoholi pahentaa kipua osalla sairastuneista.

Teksti on suurimmaksi osaksi käännettyä infoa sairauteen perehtyneiltä sivuilta, jotta olisi edes joku kanava, jota kautta voi Hemicraniasta lukea. Omiin kokemuksiini, hoitoon ja elämääni sairauden kanssa perehdyn sitten myöhemmin, koska se on sekavampi soppa, kuin tämä perustieto HC:stä.

Esittäytyminen

Ensimmäiseksi ajattelin kirjoittaa pienen esittelyn itsestäni, niin kuin varmaan kaikilla tapana tehdä, että saadaan lukijalle hieman käsitystä siitä millainen tyyppi ruudun toisella puolella naputtelee. Postauksessa en paneudu sen tarkemmin diagnooseihin tai sairashistoriaan (niistä sitten myöhemmin), vaan ihan vain siihen millainen tyyppi sitä tässä oikein ollaan.

Olen juuri 24 vuotta täyttänyt nainen, tällä hetkellä osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta haluaisin mieluummin sanoa, että olen opiskelija. Suurin osa ”vapaa-ajastani”, eli siitä ajasta, kun en ole kipujen vuoksi huonossa kunnossa, kulutan opiskelemalla hirmuisella sisulla omatoimisesti, jotta saisin terveydentilan vuoksi kesken jättämäni koulun käytyä loppuun, ja pääsisin pois eläkkeeltä. Ideoita tulevaisuudelle ja työelämään on vaikka millä mitalla, kunto vain rajoittaa tällä hetkellä melko olennaisesti etenemistä, mutta pienin askelin olen edennyt kohti tavoitettani. Nyt vain toivon, että saan pidettyä hyvän opiskeluhengen yllä, ja jaksan ammentaa voimaa pänttäilyyn ja muuhun treenailuun, mitä opiskelu vaatii.

Se pieni osa vapaasta ja terveestä ajasta, mitä minulla on, kuluu pitkälti joko eläinharrastuksen parissa, kavereiden kanssa, tai jotain luovaa puuhaillen. Olen melkoinen näpertäjä luonteeltani, ja on kokonaiset kolme kirjaprojektia, sekä lukuisia piirrustus- ja maalausprojekteja. Itselle kaikenlainen luova työ on aina ollut todella hyvä kanava purkaa ahdistusta ja kaikkia eri fiiliksiä, mitä on täytynyt päästä johonkin purkamaan.

Eläimet ovat aina olleet minulle valtavan suuri voimavara ja ilon aihe, ja omat neljä karvatassua ovatkin pahoina päivinä se ainoa syy kammeta sängystä ylös – tai ainakin silloin se tuntuu siltä. Eläinten kanssa puuhastelu on vaan ihan parasta, olivat ne sitten omia, jonkun muun, tai vaikkapa villieläimiä. Kyllä, myös villejä. Olen jonkun verran työskennellyt loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten ensihoitopaikkana, kun ne ovat tarvinneet kiireesti apua, eikä kyytiä kunnon hoitolaan ole heti saatu järjestettyä. Toisinaan makuuhuoneessa onkin siis möllöttänyt pöllö, tai keittiössä orava odottamassa hätäensiapua ja hoivaa. Voin kertoa ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä, että pöllöt haisee pahalle ja kakkaa PALJON. Joskus joku kaveri on harmitellut, kun sellaista ei saa lemmikiksi. En suosittelisi.

Opiskelen terveysalaa, ja sinne olisi tarkoitus valmistua, mutta naurettavasti olen itse päästänyt itseni sohvaperunoitumaan aika pahasti. Nyt kuitenkin opintojen edetessä on oppinut katsomaan kroppaansa ihan uudelta kantilta, ja liikuntaa myös. Nyt pitää kuitenkin miettiä sellainen sopiva kombo voinnin, opiskelun ja liikunnan kesken, jotta en pahenna omaa oloa ja vähennä jaksamista liialla puuhastelulla. Ehkäpä tänne jossain kohtaa ilmestyy siis päivityksiä liikunnasta tms jostain pienestä. Mitään treeniblogia tästä ei kyllä tule, siihen olen liian nahjus, mutta itsestään olisi aika alkaa huolehtia vähän paremmin, jotta en tieten tahtoen ainakaan pahentaisi muutenkin jo aika nahkeaa tilannettani.

No joo, vaikka ei mitään diagnooseja tähän, niin paljonhan se sairaus varjostaa elämää. Silti on paljon hyvääkin, eikä elämä ihan megakurjaa ole. Minulla on monta aivan uskomattoman ihanaa ystävää, jotka ovat pysyneet vierellä melkoisissakin karikoissa, eivätkä kaikkoa kulumallakaan. Ihanat mokomat. Lisäksi minulla on aivan tajuttoman mahtavat vanhemmat, jotka tukee ja koittaa parhaansa mukaan tajuta mitä siellä tyttären pääkopassa oikein liikkuu. Myös sisarukset on ihan priimaluokkaa, kumpikin. Ja monia muita ihmisiä, mutta ehkä en lähde erittelemään jokaista. Iloa on silti vaikka mistä, on hyvää musiikkia, kiireettömiä aamuja, rakkaat elikot, mustikoita, pyykinpesu… joo, pyykinpesu!

Olisi varmaan miljoonia asioita joita voisi tähän postaukseen kirjoittaa, mutta ehkä tällainen pintaraapaisu riittäisi näin alkuun, ja siitä voisi lähteä sitten pölisemään laajemmin hiljalleen aihe kerrallaan 🙂 Kysymyksiin vastaan mielelläni, mikäli jollakin sellaisia on esittää!

Tervetuloa seuraamaan blogia! 🙂

HC Life

HC Life kertoo blogina varmaan monenmoisista asioista, osittain sairaudesta, osittain selviytymisestä, osittain se koostuu kuulumisista, osittain taas jostain muusta. Blogi varmasti rakentuu matkansa aikana ja hakee lopullista muotoaan. Halusin perustaa blogin, jossa eräässä osassa on minulla diagnosoitu harvinainen päänsärkysairaus hemicrania continua (HC), koska sairaudesta ei ole suomeksi saatavilla juurikaan tietoa, ja toivoisin, että tieto sairauden olemassaolosta leviäisi edes hieman, ties vaikka sen ansiosta joku muukin saisi viimein oikean diagnoosin, ja sitä kautta oikeanlaista hoitoa.